12 Years a Slave on Solomon Northupin vuonna 1853 ilmestyneeseen
omaelämänkertaan perustuva elokuva. Suhtaudun aina erityisellä
mielenkiinnolla elokuviin, jotka perustuvat tositapahtumiin sillä
historiasta kiinnostuneena koen keksittyjä tarinoita
merkityksellisemmiksi asiat jotka ovat faktuaalisia. Elokuva
sijoittuu Yhdysvaltoihin 1840-luvulle jolloin vapaat tummaihoiset olivat vielä suhteellisen harvinainen näky. Orjia oltiin alettu
vapauttaa ja Yhdysvaltojen pohjoisissa osavaltioissa vapaa
tummaihoinen ei ollut tavaton näky. He kuitenkin aiheuttivat
vielä vihaa ja katkeruutta monien valkoisten keskuudessa, jotka eivät
olisi halunneet asioiden muuttuvan. Solomon (Chiwetel Ejiofor)
kutsutaan esiintymään kiertävän sirkuksen viulistina, mutta ryhmän
ollessa Washingtonissa hänet huumataan ja päätetään myydä
orjuuteen etelävaltioihin. Tästä alkaa hänen 12 vuotta kestänyt
koettelemuksensa, jonka päätyttyä hän toimi merkittävänä
orjuuden vastaisen liikkeen edustajana.
Elokuva käsittelee mielestäni mielenkiintoista ja suhteellisen
vähän Yhdysvaltojen elokuvateollisuudessa käsiteltyä aihetta.
Orjuus on yhdysvaltalaisille ymmärrettävästi vieläkin arka paikka
ja tästä syystä 12 Years a Slavea voikin pitää poikkeuksellisen
rohkeana elokuvana. Se on varsin realistinen ja suora kuvaus
orjuudesta ja orjien oloista ja mielestäni
tämä onkin ainut oikea tapa käsitellä tuon ajan julmuuksia.
Elokuva ei kerää katsojan säälipisteitä liiallisella tunteilulla
vaan orjien kohtelua kuvataan faktuaaliseen ja toteavaan sävyyn,
esimerkiksi orjien myyntitilanne esitetään mielestäni
uskottavasti ja objektiivisesti.
Plantaasien omistajat ovat
julmia ja näennäisen sieluttomia olentoja, joiden paksuun pääkoppaan
ei mahdu ajatus siitä että heidän tummaihoiset veljensä olisivat
samanarvoisia kuin he itse. Tummaihoiset taas ovat tilallisten
mielestä eläimen tasolla; karjaa ja työjuhtia, joita voidaan
kohdella sen mukaisesti. Poikkeuksiakin plantaasin omistajien
joukosta toki löytyy, esimerkiksi William Ford (Benedict
Cumberbatch) joka kohtelee orjiaan suhteellisen inhimillisesti. Edes
hänelle ei tule kuitenkaan mieleen kyseenalaistaa orjuuden konseptia
ja kun Solomon ajautuu riitoihin Fordin tutun, puuseppä John
Tibeatsin (Paul Dano) kanssa, joutuu Ford myymään Solomonin
eteenpäin. Hänen uusi omistajansa Edwin Epps (Michael Fassbender)
on toisesta ääripäästä omistajia ja kurittaa orjiaan huvin
vuoksi. Juuri hänen ja Solomonin välisen suhteen avulla elokuvassa
onnistutaankin luomaan kaikista tehokkain kontrasti orjuuttajien
järjettömyyden ja orjien loppumattoman nöyryyden ja
kärsivällisyyden välille.
Elokuvassa käsitellään molempien osapuolien, sekä orjien että
orjuuttajien, perspektiiviä hyvin, sillä Eppsin hahmollekin luodaan
syvyyttä osoittamalla hänen suhteensa orjatyttö Patseyyn. Epps käy
vaimoltaan salaa Patseyn luona, ja täten vaikka hän näennäisesti
halveksuu ja inhoaa tummia, kokee hän samanaikaisesti ainakin
jonkinasteista viehätystä heitä kohtaan. Orjuuttajien
inhimillisempää puolta kuvastaa myös entinen orjien esimies,
nykyinen valkoinen peltotyöntekijä (Garrett Dillahunt), joka kertoo
Solomonille, että kaikki orjuuttajatkin kokevat tunnontuskia
työstään. Osa oikeuttaa tekonsa esimerkiksi alentamalla tummat mielessään eläinten tasolle, mutta monet hukuttavat
syyllisyytensä esimerkiksi viinaan.
Kokonaisuudessaan 12 Years a Slave on vakuuttava kuvaus
orjuudenaikaisesta Amerikasta. Elokuva käsittelee varsin arkaa
aihetta, mutta onnistuu tekemään sen sortumatta liialliseen
dramatisointiin tai yleisön tunteisiin vetoamiseen.
Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan huippuluokkaa ja elokuva
onnistuu pitämään katsojan otteessaan alusta loppuun asti.
Kyseessä on yksi vuoden parhaista
elokuvista.
Plussat
+ Realistinen kuvaus ilman tunteisiin vetoamista
+ Tositapahtumiin perustuva juoni historiallisesti mielenkiintoisesta
aiheesta
+ Huippuluokan näyttelijäsuoritukset
Miinukset
- Ajoittainen katsojan aliarviointi moraalisten vääryyksien osoittamisessa (esimerkiksi Patseyn saippuaepisodissa)
- Synkän aiheensa vuoksi ei varsinaisesti hyvänmielen leffa eli ei
sovi katsottavaksi missä tahansa tilanteessa
- Brad Pittin rooli elokuvan ainoana hyväntahtoisena valkoihoisena.
Pitt toimi myös elokuvan tuottajana, sattumaako?
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti