Vuonna 1984 ilmestynyt The Toxic
Avenger on saavuttanut laajan kulttisuosion. Se on yksi
suosituimmista Troma Entertainmentin elokuvista ja Toxic Avenger
hahmon ympärille kehittyikin aikanaan poikkeuksellisen paljon
merchandisea ottaen huomioon sen, että kyseessä on niin sanottu
B-luokan eli pienen budjetin elokuva. Katsoin elokuvan ilman sen
kummempia ennakkokäsityksiä elokuvan sisällöstä ja kenties
kyseessä onkin filmi johon olisi niin sanotusti pitänyt kasvaa
sisään jo monta vuotta sitten. Ymmärrän leffan
legendaarisuusaspektin katsojalle, joka on nähnyt elokuvan pienenä,
kenties leikkinyt The Toxic Avenger -leluilla tai lukenut franchisen
ympärille luotua sarjakuvaa. Kolmekymmentä vuotta elokuvan
ilmestymisen jälkeen elokuvan loistavuutta on kuitenkin mielestäni
hieman hankalaa tavoittaa.
The Toxic Avengerille voi antaa pisteet
toimivasta joskin varsin yksinkertaisesta juonestaan sekä selkeästä
hahmoasettelusta. Harvan elokuvan pahikset ovat yhtä selkeästi
pahoja kuin The Toxic Avengerissa, jossa he esimerkiksi ajelevat
vähemmistön edustajien ja lapsien päälle autolla vain saadakseen
pisteitä kehittämässään ajantappopelissä. Itse elokuvan
päähenkilö muuntautuu onnettomuuden myötä hontelosta ja
hidasälyisestä fitnesskeskuksen siivoajasta hidasälyiseksi
möykyksi, joka moppiaan heilutellen lakaisee Tromavillen katuja
pahiksista. Suuremman hyvän nimessä pahisten tappaminen on
ilmeisestikin sallittua ja lööppi toisensa perään toitottaa
monsterimiehen sankaruutta.
Myös elokuvan taistelukohtaukset ovat
harvinaisen laadukasta katseltavaa B-luokan elokuvaksi. Niihin on
selvästi panostettu ja koreografiat ovatkin parempaa tasoa kuin
monissa tusina-actionpläjäyksissä. Siihenpä The Toxic Avengerin
meriitit mielestäni aika lailla kuitenkin jäävät ja kritiikkiä
on pakko esittää esimerkiksi elokuvan luokattoman huonoista
näyttelijäsuorituksista. B-luokan elokuville kenties tyypilliseen
tapaan suurin osa roolisuorituksista vedetään totaalisen yli ja
Tromavillen koko väestö vaikuttaa pehmustettuja huoneita
tarjoavasta lepokodista karanneilta vajokeilta naamanvääntelyine ja
eleineen. Huumoriarvoahan tämä toki elokuvaan tuo ja varmasti
hahmot luokattoman huonoine puujalkavitseineen uppoavat monille
B-luokan leffojen tyylistä erityisen paljon tykkääville.
Mielestäni The Toxic Avenger
tasapainoilee koko ajan hiuksenhienolla
niin-huonoa-että-se-on-jo-hyvää vaiko pelkästään-huonoa
-rajalla. Elokuvalla on hetkensä ja olen katsonut lukemattoman monta
"komediaa", joita katsoessani en ole nauranut kertaakaan.
The Toxic Avengeria katsoessani nauroin ääneen useaan otteeseen ja se on konkreettisin onnistuneen komedian merkki. Komiikka
on mielestäni vaikein taiteen lajeista ja harmillisen usein
reaktioni leffan huumoriin vaihteli kuitenkin myötähäpeän,
hämmennyksen ja eiii-itsekin-keksisin-hauskemman-jutun tuntemusten
välillä. Lisäkritiikkiä aiheuttaa ainakin katsomassani
leikkaamattomassa versiossa elokuvan montaasikohtaukset, joita oli
useita. Ne eivät mielestäni sovi elokuvan kokonaisuuteen vaan
tuntuvat irrallisilta osilta, jotka lisäämällä leffaa on saatu
venytettyä kymmenisen minuuttia lisää.
Kaiken kaikkiaan elokuva on
kulttisuosionsa ansainnut ja ymmärrän kyllä miksi monet siitä pitävät. Pelkästään elokuvallisilta ansioiltaan leffaa ei voi
kuitenkaan vakavalla naamalla mestariteokseksi nimittää.
Plussat
+ Yksinkertaiset hahmot ja juoni
tekevät elokuvasta helppoa seurattavaa ja siksi kevyttä viihdettä
+ Taistelukohtausten koreografiat ovat
varsin toimivia
+ Elokuvan tahallisen huono huumori
uppoaa ajoittain
Miinukset
- Luokattoman huonoja
näyttelijäsuorituksia
- Montaasikohtaukset jotka eivät tuo
mitään lisäarvoa vaan vaikuttavat elokuvan pakolliselta
pidentämiseltä
- Elokuvan tahallisen huono huumori on
valitettavan usein kirjaimellisesti huonoa huumoria
5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti