Leffa-arvostelu: The Wolf of Wall Street (2013)

The Wolf of Wall Street on Martin Scorsesen ohjaama elokuva, joka perustuu Jordan Belfortin samannimisiin muistelmiin. Kyseessä on siis tositapahtumiin perustuva elokuva, mutta itse ainakin suhtaudun varauksellisesti elokuvan absoluuttiseen faktuaalisuuteen. Toisaalta totuus on lähes aina tarua ihmeellisempää, joten miksipä eivät elokuvan kohtaukset olisi voineet tapahtua. Osa elokuvan jutuista on absurdiudessaan melkein samaa tasoa Led Zeppelinin surkuhupaisan haiepisodin kanssa (kiinnostuneet Googlen ääreen), joten kenties Jordanin muistelmissa on käytetty paksua sivellintä kohdassa jos toisessakin. Elokuva on melkein kolmetuntinen eepos, jossa Leonardo DiCaprion esittämä Jordan näyttää että rahalla saa ja pollella pääsee. Elokuvan pituus ja sen sisältö heijastavat kenties samaa mentaliteettia: överiä tykitystä alusta loppuun saakka, joten onhan elokuvankin oltava överipitkä. Toisin sanottuna puolisen tuntia ennen elokuvan loppumista olisin mielelläni päättänyt katselukokemukseni, mutta ei leffa mitenkään tuskastuttavan pitkäksi päässyt käymään. Siitä piti huolen elokuvan erinomaisesti toimiva mustanpuhuva huumori, sekä esimerkillisen hienosti suunniteltu ja toteutettu visuaalinen ilme.

Elokuva alkaa tehokkaalla kohtauksella, jossa kääpiöitä lentää ja heti ensiminuuteista voi aistia, että elokuvakokemuksesta on tulossa visuaalisesti viihdyttävä. Tämän elokuvan pääsisältöön johdattelevan kohtauksen jälkeen siirrytään kronologisempaan kerrontamalliin, joka aloitetaan ajasta jolloin Jordan oli vielä tavallinen tusinameklari Wall Streetilla. Hän on saanut uuden työn arvostetussa Wall Streetin sijoitusyhtiössä ja saakin pomoltaan (Matthew McConaughey) neuvoja oikeaoppiseen seksin- ja päihteidentäytteiseen pörssimeklarin elämään. Jordanin epäonneksi pian uuden työn saatuaan Wall Streetillä koittaa musta maanantai, ja häneltä lähtee työ alta. Hän joutuu meklareiden hierarkiassa aivan pohjalle: myymään penniosakkeita. Matkalla kohti rikkauksia Jordan nappaa vierelleen uskollisen sidekickin, Donnie Azoffin (Jonah Hill) sekä muutamia ystäviään, joiden kanssa he perustavat sijoittajien korvaan vakuuttavalta kuulostavan Stratton Oakmont yhtiön. Firman lähtökohtana on halpojen osakkeiden hehkuttaminen sijoittajille, jotka hyväuskoisuuttaan ostavat ne kovaan hintaan ja tällä kaavalla Stratton Oakmont iskeekin kultasuoneen. Jordanista julkaistaan artikkeli Forbes-lehdessä, pian jokainen bisnesmaailman nousukas pyrkii töihin hänen firmaansa ja menestystarina on valmis kirjoitettavaksi. Menestystä seuraavat luonnollisesti nonstop-kreisibailut, joissa viina virtaa, paljasta pintaa riittää ja jo edellä mainittuja kääpiöitä lentelee, marssibändit valtaavat toimiston ja quaaludeja popsitaan kuin karkkeja. Kuten monilla nousukiidossa olevilla on tapana tehdä, myös Jordan menettää suhteellisuudentajunsa ja lopulta päihteidenkäyttö, hurvittelu ja valtion tahojen mielenkiinto Stratton Oakmontin touhujen laillisuutta kohtaan saa Jordanin korttitalon romahtamaan.

The Wolf of Wall Street on visuaalisesti yksi elokuvahistorian näyttävimpiä teoksia. Vuosi vuodelta paraneva kuvaustekniikka mahdollistaa entistä monipuolisempaa kameratyöskentelyä ja se näkyy elokuvassa. Leffassa on useita kohtauksia, joissa silmä lepää: esimerkkinä kohtaus jossa Jordan lähipiireineen pelaa biljardia Miamin huvilallaan ja Donnie quaalude-pärinöissään ryhtyy selittämään hidastetusti hölynpölyä Jordanin korvaan. Tässä yhteydessä mainittakoon, että Donnieta esittävä Jonah Hill kuuluu itselleni kategoriaan näyttelijät joiden suosiota en ymmärrä ja suurin osa hänen rooleistaan on tähän mennessä onnistunut vain ärsyttämään. The Wolf of Wall Streetissa Jonah Hill tekee mielestäni harvinaisen neutraalin roolisuorituksen ja kaipa tämän voisi hänen tapauksessaan laskea ansioksi. Muutenkin näyttelijäsuoritukset ovat tasaisen varmaa laatutyötä. Pitkän vastustuksen jälkeen olen myöntänyt itselleni, että DiCaprio on varsin kelpo näyttelijä mutta silti ymmärrän sen ettei häntä vielä ole palkittu Oscarilla. The Wolf of Wall Streetissa hän tekee roolisuorituksen, jossa ei ole mielestäni parannettavaa suuntaan eikä toiseen, mutta silti siitä jää puuttumaan se jokin: se mystinen x-faktori jonka pohjalta Oscar-palkinnotkin vuosi toisensa jälkeen jaetaan. Erityismaininta varsin pienessä, mutta silti edukseen erottuvassa roolissa olevalle Matthew McConaugheylle, jonka kokkelia imuroiva ad/hd-meklarihahmo toimii mielestäni loistavana kontrastina DiCaprion "sen jonkin" puuttumiselle. Kohtauksessa jossa parivaljakko keskustelee ruokailun yhteydessä McConaughey vie lähes kaiken huomion.

Kokonaisuudessaan The Wolf of Wall Street on varsin toimiva elokuva. Sen draaman kaari toimii, vaikka onkin tuhansia kertoja käytetty. Elokuvan musta huumori toimi ainakin itselleni hyvin ja viihteenä elokuvaa voi varauksetta suositella muille paitsi tiukkapipoisille. Elokuvassa nimittäin on todella paljon paljasta pintaa, ja se esimerkiksi rikkoi maailmanennätyksen "fuck" sanan käytöstä elokuvassa 506 käyttökerrallaan. The Wolf of Wall Street on audiovisuaalista viihdettä parhaimmillaan, mutta kärsii mielestäni tietyllä tapaa liiasta yrittämisestä. Elokuvassa on liikaa glamouria, liikaa paljasta pintaa, liikaa päihteitä ja se on hitusen liian pitkä. Se mitä The Wolf of Wall Streetista puuttuu on syvyys. Melkein kolmen tunnin mittaisessa elokuvassa henkilöhahmoihin olisi paremmalla tarinankerronnalla ja hahmoihin, sekä heidän väliseen vuorovaikutukseensa enemmän keskittymällä saatu syvyyttä, joka olisi tehnyt myös heille tapahtuvista draamankäänteistä vieläkin dramaattisempia. Kenties elokuvan pinnallisuuskin on tarkoituksenmukainen kuvaus bisnesmaailman pintaliitomaailmasta?

Plussat

+ Visuaalisesti todella viihdyttävä

+ Musta huumori toimii ja elokuvan viihdearvo on eittämättä todella korkea

+ Elokuva tempaa mukaansa ja monet kohtaukset ovat klassikkoainesta

Miinukset

- Liikaa kaikkea, myös pituutta

- Pituudesta huolimatta henkilöhahmoista ja kerronnasta jää puuttumaan tietty syvyys

- Jonah Hill, miksi oi miksi? (vaikkakin harvinaisen neutraali roolisuoritus)

9/10